Minulla on oma uskonto. Se lienee kehittyneen siksi, että eräs ongelmistani on olla osaamatta kelpuuttaa asioita sellaisinaan. Elämän työni on rikkoa normeja, mitään ei voi tehdä normaalisti. Bussikuskille sanotaan terve ja baariin mennään reppuselässä. Oma uskontoni on yksinkertainen, koska monimutkaisuus ei ole juttuni. Sen perus idean voi tiivistää yhteen sanaan: karma. Jos teet jotain pahaa se kostautuu, en siis ole varastamatta siksi, että se on oikein vaan olen jäänyt Lawrence Kohlbergin mooralin kehitys teorian mukaan ensimmäiseen vaiheeseen.
“käsitys oikeasta ja väärästä perustuu teon välittömiin seurauksiin
palkintoja tuovat teot ovat hyviä, rangaistuksia tuovat pahoja
auktoriteetin pelko määrää moraalin.”
-> Jos varastat, et saa joululahjaksi geelikynsiä.
Hyvän tekemisen seurauksista minulla ei ole kuitenkaan tietoa (syy: näyttö riittämätön). Olen kuitenkin kerran saanut lahjan ylhäältä. Se tippui suorastaan taivaalta hetkenä, jolloin tarvitsin sitä eniten.
Taivaanlahja
omg mikä pelle..
Muistan sen hetken kuin eilisen. Oli pimeä hyinen yö. Raahustin kohti bussipysäkkiä railakkaan baari-illan jälkeen. Kaverini kanssa kuljimme sanaa sanomatta, nälkäisinä ja uupuneina. Yhtäkkiä kaukaa kantautui epämääräisiä ääniä. Keski-iän kriisistä kärsivä pariskunta, joka ilmeisesti myöskin oli koutiutumassa railakkaan baari-illan jälkeen, asteli ulos pitseeriasta voluumin kera. Nainen rääkyi pitsalaatikko kourassa ja mies nautiskeli pitsaansa kävellessään tyynen rauhallisesti. Pian kohdallemme saavuttuaan nainen paiskaa pitsalaatikkonsa maahan ja lähtee juoksemaan kadun yli. Tässä kohtaa, useampi meistä olisi kiinnittäny huomionsa riidan loppuratkaisuun, mutta minut tuntien loppuosa riidasta jäi hämärän peittoon keskittyessäni niin yksinäiseltä näyttävään pitsaan. Kaverini ja minä olimme jo kävelleet pitsalaatikon ohi, mutta yksi katse riitti kertomaan mitä seuraavaksi tapahtuisi. “Haetaanse!” JA NIIN me syöksyimme hakemaan laatikkoa, joka oli lämmin. Pitsa kourassamme juoksimme nurkan taakse, enkä ikinä unohda sitä tuoksua, joka leijjaili avatessamme pitsalaatikon, se oli taivaanlahja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti